”Se olikin diabetes!”

Kuntoutumiskokemus tilanteesta, jossa vakavien jalkakipujen ja liikkumiskyvyn romahduksen taustalta  löytyikin salakavalasti edennyt diabetes. Työssäkäyvä ihminen ei yhtäkkiä enää pystynytkään kävelemään. Kuntoutumiskokemus on jaettu (yhteistyössä asiakkaan kanssa) sen vuoksi, että  joku toinen voisi saada voimaa ja uskoa kuntoutumiseen silloin, kun se itsestä tuntuu mahdottomalta matkalta aloittaa.

Miten ja miksi hakeuduit fysioterapiaan?

”Oireilu alkoi loppusyksystä -23. Vaivoja hoidettiin aluksi selkä/iskiasvaivoina, sillä olen potenut selkävaivoja vuosia. Kävin useita kertoja lääkärissä; sain särkylääkkeitä, kipupiikkiä, lisää erilaisia lääkkeitä ja olotila sen kun paheni pahenemistaan. Jalkojen särkyjen vuoksi en pystynyt nukkumaan enkä kävelemään minkäänlaisia matkoja edes sisällä ilman tukea. Fysioterapeutin sanoin ” sä olit kahden viikon päässä pyörätuolista”. 

”Helmikuussa pääsin lopulta hermoratatutkimuksiin ja kipujen aiheuttaja alkoi selviämään: neuropatia molempien nilkkojen koukistajalihaksissa. Verikokeista syylliseksi paljastui kakkostyypin diabetes, jota olin tietämättäni sairastanut jo pitkään. Sokeriarvot huiteli taivaissa ja sain kutsun tulla välittömästi lääkäriin hoidon aloittamiseksi. Pilleriarsenaali kasvoi neljällä diabeteslääkkeellä entisten lisäksi ja vuorokausiannos oli jo 22 pilleriä.”

”Neurologille pääsin huhtikuussa ja hän oli sitä mieltä, että syksyllä aletaan purkamaan lääkitystä ja silloin aloitetaan kuntoutus. Liikkuminen meni kuitenkin koko ajan huonommaksi, joten kesällä ajattelin, että nyt on piruvie pakko ruveta jotain tekemään ennenkuin päädyn petipotilaaksi. Niinpä lähdestyin tuttua fysioterapeuttia asian tiimoilta: ”tarttis ruveta nikkaroimaan lihaksia koipiin”. Mervi tarttui toimeen ja kuntoutus aloitettiin. Alkuun päästiin kotona tehtävillä harjoitteilla ja kuntopyöräily päätä huimaavalla neljän minuutin ajoajalla. Se piti tosin jakaa kahteen palaan, koska muuhun kunto ei riittänyt. Pikkuhiljaa siirryttiin vaativampiin harjoitteisiin ja pidennettiin pyöräilyaikaa.”

Fysioterapeutti: Neuropatia tarkoittaa ääreishermoston toimintahäiriötä ja/tai vaurioita. Ääreishermo viestii silloin väärin. Asiakkaalla oireena oli jalkaterien puutumista, pistelyä, sietämätöntä polttelua tai kosketusherkkyyttä (esim. sukan sauma tai vaatteen resori), särkyä ja tahattomia lihaskramppeja. Jalkapohjalla, joka tuntuu epämääräiseltä piikkipallolta, on vaikea seistä saatikka ottaa askelta. Alkutilanne oli vaikea, mutta fyssarien tehtävä on kääntää tarvittaessa kaikki kivet, jotta asiakkaan arki helpottuisi. Onneksi  asiakkaalla oli nyt myös hyvän kipulääkehoidon lisäksi diabeteslääkitys oireiden juurisyyhyn aloitettu. Asiakas oli tehnyt omatoimisesti ruokavaliomuutokset ja pudottanut painoa huomattavasti ennen kuntoutuksen alkua. Ja hei – siihen ei tarvittu mitään ihmeellistä kitu- tai rajoittamisdieettiä! Säännöllinen syöminen lautasmallin mukaan!

Miten kuntoutus on edennyt?

”Syksyllä (eli n. vuosi sairastumisesta) oltiin saatu kinttuihin sen verran ytyä, että pääsin aloittamaan kuntosaliharjoittelun. Luonnollisesti halu kuntoutua oli niin kova, että päätin käydä salilla kaksi kertaa viikossa. Tämähän oli tietenkin liikaa ahnehdittu sen seurauksena kruppi sanoi yhteistyösopimuksen irti. Oli pidettävä kuukauden tauko, jonka aikana ei tehty yhtään mitään. Sitten lähdettiin taas uudestaan varovasti liikkeelle. Oppi meni kerrasta perille; nyt käyn salilla kerran viikossa, muina päivinä ajan kuntopyörällä 30-50 minuuttia tai käyn kävelemässä. Lisäksi kotitehtävinä on fysioterapeutin antamia ”läksyjä” joita muutellana sitä mukaa, mikä paikka kulloinkin tarvitsee erityishuomiota. Eli hitaasti kiiruhtaen on parempi vaihtoehto, kun ajatella heti pystyvänsä vaikka teräsmieskisaan. Vielä, kun muistais sen, eikä heti olisi käret kainalos mököttämäs kun tulee takapakkia, niinkuin kuntoutuksessa aina tulee. Lisäksi Merviltä on saatu hyvä neuvo: ” Älä keskity siihen mitä sä et pysty tekemään, vaan siihen mitä sä pystyt tekemään.”

Fysioterapeutti: Alkuun harjoitteiden tavoite ei ollut varsinaisesti voiman hankkiminen, vaan enemmänkin liikkeen tuottaminen ja kudosten hapettaminen. Ensimmäisen säännöllisen liikkumisen / liikkeen vaikutuksia ”vaurioalueella” on pienten hiusverisuonten uudismuodostus. Tämäkin voi olla yksi kuntouttavan harjoittelun tavoite: mitä parempi verenkierto (ravinto/energia/happi) sitä paremmin kudos palautuu harjoittelukuormituksesta.

Mitä sinulle kuuluu nyt?

”Tällä hetkellä vointi on hyvä. Lääkitys on aika minimissä: neljä pilleriä neuropatiaan ja yksi diabetekseen. Tavoitteena olis päästä jossain kohtaa niistä kokonaan eroon. Neuropatiasta en välttämättä pääse koskaan kokonaan eroon, mutta jos koivet pysyy kuntoutuksen ja liikunnan ansiosta täs tilas kun ne nyt on, niin kelpaa mulle. Pääasia on että pystyn nyt kävelemään ja harrastamaan liikuntaa. Ja mikä tärkeintä: touhuamaan lapsenlasten kans. Toki välillä on sellasia päiviä, kun ketuttaa niin ettei veri kierrä, mutta onneksi niitä ei tuu kovin usein, ja ne menee ittestään ohi. Niinä päivinä röhnötetään soffalla ja kieriskellään itsesäälis oikein huolella ja seuraavana päivänä jatketaan taas. ”.

Fysioterapeutti: Asiakas on toteuttanut fysioterapiassa suunniteltua kuntouttavaa, nousujohteista kuntosaliharjoittelua n. vuoden verran, 1x viikossa, jonka lisäksi hän huolehtii päivittäisestä liikkumisesta ja ”kotiläksyistä”. Kuntosaliharjoittelun lisäksi asiakas on käynyt fysioterapiassa, jossa harjoittelua on seurattu ja ohjattu nousujohteiseksi. Se, että näen nämä jalat nyt kävelemässä rullaavasti, tasapainoisesti, saa ihoni kananlihalle ja roskan silmään. Ylä- ja alamäet myös onnistuneessa kuntoutumistarinassa ovat päivänselviä. Ei ole ketään, jolla olisi ”aina kivaa liikkua” ja harjoittelu/kuntoutuminen suoraviivaista ja nousujohteista. Jossain kohtaa tulee AINA vastoinkäymisiä ja takapakkeja (pessimisti ei pety ;) . Liikunta- ja toimintakyvyn suhteen kuitenkin lopputuloksen ratkaisee se, kuka saa itsensä sieltä murheen pohjasta taas hilattua takaisin liikkeelle. Pienet tauot harjoittelussa ei romahduta läpi vuoden tehtyä työtä.

Mikä saa sinut toteuttamaan ohjeita niin säntillisesti ja olemaan päättäväinen ruokavaliomuutoksen kanssa?

”Eniten motivaatiota kuntoutumiseen ja painonpudotukseen antaa mahdollisuus päästä diabeteslääkkeestä kokonaan eroon ja muisto siitä kuinka kipiä oli silloin talvella. Sitä tunnetta en halua kokea enää ikinä, jos sen pystyy välttämään”.

Fysioterapeutti:  Suurin merkitys on aina ihmisellä itsellään. Kukaan ulkopuolinen asiantuntija: lääkäri, fyssari tai ravintoterapeutti, ei voi muutosta ”lautasella” sinulle tuoda. Ihminen on itse vastuussa itsestään. Itsestä vastuun ottaminen ja muutoksen kelkan kääntäminen ei ole helppoa ja mukavaa. Alkuun se vaatii oman itsen ja elämäntilanteen tarkastelua rehellisesti, mutta ymmärtäväisesti. Motivaation muutokseen on tultava ihmiseltä itseltään, sisältä. On se sitten painonpudotus, kunnonkohotus, liikuntakyvyn kuntoutus.

Mitä haluaisit kertoa muille, joilla on ongelmia terveytensä kanssa?

”Jos sulla on mitä vaan kipuja, joita pystyy liikkumisella ja kuntouttavilla harjoituksilla lievittämään, niin kannattaa aloittaa ne heti. Teet vaan niinku käsketään ja sitkeesti jatkat, vaikka tuloksia ei heti ekalla viikolla tuliskaan. Eikä välttämättä vielä toisellakaan. Jos minä oon siihen pystynyt, niin pystyt sinäki, aivan satavarmasti.”

Fysioterapeutti: Kuntoutuminen ei ole sitä, että tavoitellaan täydellistä paranemista, vaivasta tai haitasta kokonaan. Monesti se on mahdotonta. Kuntoutuminen on sitä, että pyritään parhaaseen mahdolliseen tulokseen, liikuntakykyyn ja elämään sairauden ja vamman kanssa.

 

Fysiopulssi Kuntokamari -tiimin Mervi kiittää mahdollisuudesta osallistua ja kertoa vähän erilaisesta kuntoutumistarinasta. Kehomme ja liikuntakyky on meidän aarre, jota tulee vaalia. Ja kuten tästä kuntoutumiskertomuksesta sait lukea, aina liikuntakyky tai fysioterapian tarpeen juurisyy ei ole nivel- tai lihasongelmat. Yhtälailla muut sairaudet saattavat vaikuttaa liikuntakykyymme, diabetes siinä yhtenä listalla.