Kerro kerro kuvastin?
Syksyn työpaikan kuvauspäivä aiheutti normaalia enemmän ahdistusta. Vaihtaessani henkilökuvia yrityksemme kotisivuille, jäin omaa kuvapariani katsomaan: kuvaa 6 vuoden takaa ja kuvaa tästä hetkestä. Kuvapari, joka näyttää olevan käänteinen muutoskuva. Mitä sinä näet kuvaparissa? Kumpi tyyppi voi paremmin?
Ei kuvien paljastama fyysinen, ulkokuoren, muutos tullut yllätyksenä, ja sen vuoksi kuvat ahdistivatkin. Vasemman puoleinen nainen on sporttinen, hoikka, energisen näköinen. Oikea sen sijaan näyttää saaneen lisäkiloja, lisäharmaita… . Mitä oli tapahtunut tuona kuuden vuoden aikana? Ajatus ei jättänyt minua rauhaan vielä seuraavan päivän metsälenkilläkään, mutta jossa yhtäkkiä tajusin asian. Oivallus tuotti niin suuren liikuttavan ilon: minä selvisin!
Joka kerran menee alas …
6 vuotta sitten juoksin 10 km lenkkejä, kävin kuntosalilla, tein työtä intohimolla, kouluttauduin, laajensin yhtiökumppanin kanssa yritystä, olin puoliso-äiti-yrittäjä, toimin aktiivina lasten harrastuksissa ja niin edelleen. Kyllä te tiedätte. Olin tulossa hyvinvointini tienpäähän, jälkeenpäin on helppo ihmetellä, missä palautuminen. Ironista kyllä, juuri silloin kuvittelin olevani elämäni kunnossa! Aloin huomata, että en saanut liikunnasta enää energiaa. Oikeastaan en jaksanutkaan enää juosta. Pohjoisen talviloman hiihtolenkit tein hammasta purren, koska olen aina tykännyt hiihtää. Mutta nyt hyvän olon saaminen hiihtämisestä oli kaukana. Silti tuostakin piti mennä vielä tovi ja ottaa elämän ”p…skamyrkskyjä” vastaan, ennenkuin oli pakko pysähtyä. Havahduin, kun en jaksanut enää tehdä edes tavallisia kävelylenkkejä. Oli pakko katsoa peiliin, ja peilikuvan taakse, ennenkuin olisi tullut jotain, joka olisi pysäyttänyt. Keho oli lähettänyt jo pitkään varoitusmerkkejä, mutta ne oli helppo sivuuttaa. Huomenna varmasti helpottaa! Elämästä oli varkain kadonneet myös värit, ilo ja tulevaisuuden usko. Elämässä oli liikaa mistä suoriutua liian hyvin. Kaiken tämän keskellä ihminen näyttää sporttiselta ja hyvinvoivalta kuorelta!
…nousee joskus ylös!
Henkilökohtaisessa välitilinpäätöksessä oli tutustuttava itseen uudelleen, minkälainen minä olen tänään. Oli asioita, jotka aiemmin olivat tuottaneet minulle hyvää oloa, olivat kääntyneet minua vastaan. Asioiden, joiden luulin olevan osa minua, eivät olleetkaan. Aikamoisen suorapuhelun jälkeen itsen kanssa, alkoi matka ylös. Paljon pieniä arkisia asioita oli muutettava, jotta keho ja mieli palautuvat.
Aloitin sen työterveyslääkäristä. Hän olisi varmasti voinut diagnosoida minulle kaikki uupumuksesta ja ylikunnosta burnout:iin ja masennukseen. Mutta toivoin hänen auttavan minua saamaan ensin terveydelliset asiat kuntoon. Minun oli itse siivottava muu elämäni. Matka on ollut hidas ja työläs; miten pitkään vaatikaan se, että tilanne tasapainottuu, kun on liian pitkään ajanut väärään suuntaan. Ei ole helppoa jakaa itseään ja aikaa äidiksi-puoliksoksi-yrittäjäksi-minäksi. Ei ole helppoa tehdä muutosta keittiössä, että saisi järkevää ruokaa riittävän helposti. Jopa vedenjuominen on pitänyt opetella. Ei ole helppoa laskea kierroksia iltaa kohden, kun päässä pyörii miljoona asiaa, huolta ja suunitelmaa. Ei ole helppoa omaksua itselleen uusia pelisääntöjä somealustojen, whatsupin, sähköpostin käyttöön. On pitänyt etsiä rauhoittavia elementtejä, ettei lenkilläkin ajatukset karkaa suunnitteluun ja mukamashuolien murehtimiseen. On pitänyt opetella olemaan purematta hampaita ja helpottaa hengitystä. Ei ole helppoa järjestää aikaa liikkumiselle. Ja liikkuvana ihmisenä on ollut todellakin vaikea opetella liikkumaan ilman suoritusta, aikaa, matkaa tai sykettä. On ollut erittäin vaikea hyväksyä ja oppia löytämään liikkumisesta hyvänolontunne jostain muusta kuin äärimmmäisestä väsymyksestä. On ollut myönnettävä, että sosiaalisen työn vastapainoksi tarvitsen paljon yksinoloa, poissa kalenteroidusta elämästä, hiljaisuutta, luonnossa liikkumista. Kaikkein vaikein ja vieläkin työnalla oleva on nukkuminen. Naurattaa, että kaikkien hyvinvointiohjeiden listan yläpäässä on ”nuku paremmin”. Se kuulostaa vitsiltä sellaisesta ihmisestä, joka on menettänyt yöunet. Ne kun eivät ihan napsauttamalla palaa, että illalla sanon; ”tänä yönä nukun”. On siis todellakin pitänyt harjoittaa kriittistä analysointia omasta toiminnasta ja tavoista. Mutta ulkokuoren muutoskuvasta huolimatta, tajusin kirkkaasti, että nyt voin kuitenkin paljon paremmin kuin kuusi vuotta sitten! Mustien vaatteiden sekaan on alkanut tulla värejä, on tulevaisuuden näkymiä, vastoinkäymiset eivät saa heti kuppia keikahtamaan nurin. Mieli ja keho ovat nyt taas samaa mieltä liikunnasta.
Palautuminen, kuormittuminen, hyvinvointi
Mitä haluan kertoa omalla kertomuksellani? Fyysinen kunto, terveys, sopusuhtainen paino, kyllä ne ovat hyvinvoinnin perusta. Mutta pelkän timmin, sporttisen, hoikan, kauniin ulkokuoren tavoittelu ei tuo hyvinvointia, jos muu elämä ei sitä tue. Hyvinvointi on elämän kokonaisuus; hyvien ja vähemmän hyvien asioiden tasapainosta. Hyvinvointi ei myöskään tarkoita, että jos voimme hyvin, elämämme on iloa ja auvoa, hymyä vailla hankalia asioita tai vastoinkäymisiä, kipuja tai vaivoja. Mutta silloin, kun elämässäsi on hyvinvointia, hyvät asiat auttavat selviämään myös vastoinkäymisistä paremmin.
Jokaisen hyvinvointi tai ei-hyvinvointi koostuu omista asioita. Kukaan muu, kuin sinä, ei voi tuota kelkkaa muuttaa. Vain sinä päätät elämästäsi. Palautumista ja hyvinvointia ei voi ulkoistaa työnantajalle, työyhteisölle, perheelle, ystäville, yhteiskunnalle eikä ainakaan niitä syyllistää. Onko se tosiaankin pelkästään työ joka sinua elämässä kuormittaa ja josta et palaudu – vai onko elämässäsi jotain muuta, minkä yhteentulemana et enää selviä työpaineista? Voitko muuttaa omaa arkea niin, että palaudut paremmin? Nukut paremmin? Sinä itse teet valinnat! Keskustele itsesi kanssa; mitkä asiat ovat vaa’an hyvällä puolella, mitkä huonolla puolella? Yksi asia kerrallaan. Ihan pienetkin merkitsevät. Kuten veden juominen. Pienet arjen muutokset ovat vihdoin alkaneet parantamaan nukkumistani – se on mahdollista! Muutos ei ole helppoa eikä missään nimessä suoraviivaista voittokulkua. Itse usein otin yhden askeleen eteen niin jo kohta mentiin pari pientä taakse – koska elämään kuuluu erilaiset tuulet ja tyrskyt.
Luuserista voittajaksi
Somen luoma hyvinvointi- ja elämänmuutosilluusio muutoskuvineen saa itsensä tuntemaan luuseriksi. Muista, että illuusio ei ole totta. Ei ole ihmistä tai elämää, jossa ei ole huolia tai vaikeuksia. Ei ole olemassa ruokavaliota tai treeniohjelmaa, joka yksistään tuo onnen. Hyvinvointi ei ole elämää ainaisella hymyllä, kivuttomuutta tai elämää ilman vaivoja, työtä ilman stressiä. Mutta, silloin, kun sinulla on elämässäsi hyviä tuovia asioita yksittäisiä tai monia, selviät kyllä vastoinkäymisistä! Kerää itsellesi hyviä asioita ja pikkuhiljaa värit palaavat sinunkin elämääsi.
Elämästä ja itsestä taas vähän viisastuneena, jatkan minäkin oman elämäni taaperrusta. En voi väittää, että toteutan omaa hyvinvointiani ja palautumistani joka hetki ja jokaisena päivänä täydellisesti. Ei, se ei ole merkitsevää. On merkitsevää, asiat ovat hieman enemmän kohdallaan, kuin aikaisemmin. Enimmäkseen. Että pidän somevapaata illat, menen nukkumaan ajoissa, syön ja juon fiksuksti. Suuressa kuvassa ei haittaa, jos viikossa jonkun yön nukkuu huonosti. Se on ihan normaalia. Ei haittaa vaikka jonain päivänä huomaa töissä vesipullon vasta illalla – täytenä. Kunhan asiat ovat enimmäkseen kohdillaan. On ihanaa, kun liikkumisen on saanut taas itselle hyvää oloa tuottavaksi kaveriksi. Sitä ei onneksi ihminen tiedä, mitä huominen tuo tullessaan, sillä elämään kuuluu ne myrskyt. Mutta juuri nyt on kaikki hyvin.
